*

Jyrki J.J. Kasvi Ennemmin naiivi ja väärässä kuin kyyninen ja oikeassa!

Vain elämää ei sen enempää

  • Image: European Southern Observatory
    Image: European Southern Observatory

Kaksi artikkelia saivat minut pohtimaan elämää, kirjaimellisesti. Ensin luin, että Maan kaltaiset planeetat eivät ole galaksissamme poikkeus vaan sääntö. Auringon kaltaista tähteä sopivalla etäisyydellä kiertäviä pieniä kiviplaneettoja on kymmeniä miljardeja.

Toinen kirjoitus käsitteli Maapallon neljä ja puoli miljardia vuotta kestänyttä historiaa. Ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot ilmestyivät Maapallolle jo miljardi vuotta sen muotoutumisen jälkeen, käytännössä heti kun asteroidipommitus hellitti. Yhteyttäminen alkoi kaksi miljardia vuotta sitten, eläimet kehittyivät noin 600 miljoonaa vuotta sitten ja nisäkkäät parisataa miljoonaa vuotta sitten.

Luen Maapallon historiaa niin, että todennäköisesti suurella osalla galaksimme kymmenistä miljardeista Maan kaltaisista planeetoista on elämää. Monesti vain yksisoluista tai pelkkiä kasveja, mutta silti elämää.

Sen sijaan juttuseuraa emme maailmankaikkeudesta löydä yhtä helposti. Nykyihmisiä on ollut Maapallolla vasta viimeiset parisataa tuhatta vuotta. Todennäköisyys sille, että jotain lähitähteä kiertävällä planeetalla elämän kehitys olisi juuri samassa vaiheessa kuin täällä, on astronomisen pieni, kirjaimellisesti.

Nyt kun Maankaltaisten planeettojen määrä on saatu arvioitua, joku voisi laskea, kuinka monella niistä on suurin piirtein yhtä vanha tähti kuin oma Aurinkomme. Silloin myös planeetat olisivat saman ikäisiä kuin omamme, Maapallo mukaan lukien.

Jos pidämme elämän kehitystä Maapallolla tyypillisenä, Aurinkoa nuorempaa tähteä kiertävällä maankaltaisella planeetalla on todennäköisesti alkeellista elämää, ja vanhempaa tähteä kiertävällä planeetalla … jotain muuta.

Pystyisimmekö kommunikoimaan tuon ”jonkin muun” kanssa? Todennäköisesti yhtä sujuvasti kuin varsieväkala keskustelee sitä ihmettelevän sukeltajan kanssa.

On toki hyvinkin mahdollista, että oma aurinkokuntamme on poikkeus normista. Esimerkiksi Kuun merkitystä elämän synnylle ja evoluutiolle on pohdittu paljon. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka todennäköisesti maankaltaisilla planeetoilla on Kuun kokoluokkaa olevia kiertolaisia.

Toinen kysymysmerkki on Jupiter, jonka vetovoima on siivonnut aurinkokunnasta asteroideja ja komeettoja ja pienentänyt asteroidien osumien todennäköisyyttä myös Maapallolla. Elämä on ehtinyt kehittyä osumien välillä.

Ilman Jupiterin kaltaista kosmista imuria maankaltaisella planeetalla voi olla elämää, mutta se ei ehdi ryömiä merestä maalle saati rakentaa radioteleskooppeja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Mielenkiintoista ja älykästä pohdintaa. Suomalaisista tiedemiehistä ainakin prof. Esko Valtaoja on pohtinut elämän mahdollisuutta muilla planeetoilla. Jos olen ymmärtänyt Valtaojaa oikein, niin hän on sitä mieltä, että elämän syntyminen on materian ominaisuus, joka toteutuu otollisissa olosuhteissa aina. Toisaalta Valtaoja on tähtitieteilijä eikä biologi peruskoulutukseltaan, vaikka tutkiikin nykyisin astrobiologiaa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Luulen, että nuo luvut menevät vielä moneen otteeseen uusiksi. Tuolla on vielä aivan liikaa asioita joista emme tiedä tarpeeksi. Suurimpana toki se, että millä todennäköisyydellä ja millä erilaisilla tavoilla elämää voi syntyä. Mutta yhtä kaikki, tällä hetkellä näyttää vahvasti, että vanhemmat teoriat ovat olleet elämän kannalta aivan liian varovaisia.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

On ihan sama onko noiden planeettojen määrä kaksi tai miljardi niin kauan kuin elämän syntymisen todennäköisyys ei ole tiedossa. Ja ns. Draken kaava on samasta syystä yhtä tyhjän kanssa, tietyn alan tutkijoiden markkinointikikka. Tuosta väitteestä Esko Valtaojja otti taannoin herneen nenäänsä:
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/32598-draken...

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

"Pystyisimmekö kommunikoimaan tuon ”jonkin muun” kanssa? Todennäköisesti yhtä sujuvasti kuin varsieväkala keskustelee sitä ihmettelevän sukeltajan kanssa."

Juhan af Grann vertasi ihmistä- oliko se nyt Siriuksen väkeen - ja muurahaiseen. Totesi vaatimattoasti itse tulevansa Siriukselta.

Ilmankos miestä ei aina ihan ymmärretäkkään.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Minä en läheskään aina edes itseäni ymmärrä.
On kerrottu, että olen alun perin toisesta galaksista.
Tiedä häntä, mutta intuitiivisesti juttu pitää paikkansa.
Muut "oudot" rohkeasti ilmoittautukoot!

PS Jooel, näen aurastasi, että olet muualta.

Jani Virtanen

Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Kakarana luin irtolehtipainokseksi Nils Mustelinin ansiokkaan Elämää maailmankaikkeudessa? -kirjan. Melkein kaikkiin silloin avoimiin kysymyksiin on saatu vastaus: planeettoja on muuallakin, niitä on paljon, myös maankaltaisia, ekokehällä ja tarvittavilla aineksilla. Silloin ei tosiaan tiedetty, onko ylipäätänsä muita aurinkokuntia -vahva oletus kuitenkin oli. Geeniteknologiakin oli aivan lapsenkengissään. Hyvä kirja joka tapauksessa. Mitä emme yhä tiedä on elämän syntymisen todennäköisyys ja miten se voi tapahtua. Alkumeriteoria on hylätty, samoin kuivuvat lätäköt.Mustat savuttajat ovat mahdollisia samoin vuorovesialueiden syklinen kuivuminen ja panspermia-ajattelu on kokenut renesanssin. Oma veikkaus on, että elämää syntyy joskus, mutta suurimmassa osassa tapauksissa se jää alkumetreille junnaamaan ja ainakin sivilisaatioelämä on todella harvinaista. Tässä suhteessa olemme galaksissamme yksin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Valitettavasti Nils sortui myös hömppään: Draken kaava

Jani Virtanen

Draken kaavahan on vain kertolaskujen sarja, josta silloin ei tiedetty yhdenkään muuttujan arvoa. Nyt tiedetään edes yksi-kaksi sinnepäin, eli suuruusluokat. Siinä mielessä Draken kaava on hyvä, että suotuisimmassakin (ja täysin mahdottomassa) tapauksessa lähin sivilisaatio on tuhansien valovuosien päässä eli ikuisuudessa. Meillä ei ole käyty.

Seppo Hildén

Minusta maapallon ulkopuolisen ja kehittyneen elämän mahdollisuus on hyvin todennäköistä ja jopa yleistä ottaen huomioon Universumin koon ja ihmisen rajallisen havainnointikyvyn.

Minusta paljon ihmeellisempää sen sijaan on se, että kasvi voi tutkia toista kasvia, kuten profiilikuvastasi saamme todistaa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipa pari tosi hyvvää kysymystä!! Mie olen aina kuvitellu, että avaruus on loputon emmäkä met voi tietää.

Hannu Rytilä

Jotkut väittävät, että ihmisen DNA on yhteensopivaa joidenkin avaruudesta tulleiden kanssa. Meitähän ei muuten olisi olemassakaan.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

"Todennäköisyys sille, että jotain lähitähteä kiertävällä planeetalla elämän kehitys olisi juuri samassa vaiheessa kuin täällä, on astronomisen pieni, kirjaimellisesti."

Koska teidän muiden palstalaisten älykkyydellinen kyky ajatella on huomattavasti suppeampi, kuin minun, niin ärsytän teitä tahallani:)

Ajatellaanpa (siis jos teidän älykkyytenne siihen riittää:), että nykyisen teorian mukaan tämä meidän maailmankaikkeus laajenee koko ajan. Ok. senkus laajenee, mutta kukaan ei pysty osoittamaan missä se reuna on menossa. Emme siis tiedä juuri mitään tästä omasta maailmankaikkeudesta vielä. On vain oletuksia.

Entäs, jos tämä ajattelemamme laajeneva "maailmankaikkeus" onkin vain yksi miljardeista muista maailmankaikkeuksista? Entäs, jos jossain muussa "maailmankaikkeudessa" onkin samalla kehitysasteella olevia planeettoja, kuten tuntemamme tellus? Entäs, jos nuilla miljardeilla "maailmankaikkeuksilla" onkin tuhansia ja taas tuhansia kehitystämme edellä olevia sivilisaatioita?

Siinä teille miettimistä itseäni yksinkertaisemmat telluksen ihmiset :)

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Siksi puhuinkin nimenomaan lähitähdistä. Maailmankaikkeudessa on todennäköisesti lähes ääretön määrä meitä vastaavia sivilisaatioita, mutta todennäköisyys sille, että jokin niistä olisi niin lähellä meitä, että sillä olisi merkitystä, on hyvin hyvin pieni. Valitettavasti. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, miten ihmiskunta reagoisi tietoon, että meillä on naapureita.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Fyysikot ja tähtitieteilijät sivuuttavat fundamentaaleimmat kysymykset maailmankaikkeutta koskien keskittyessään vain mallintamaan maailmankaikkeuden laajenemista, laajenemisnopeutta, galaksien lukumäärää, alkuräjähdyksen todennäköistä taphtuma-ajankohtaa, j.n.e.

Tavalliselle ihmiselle luonnollisin kysymys on kuitenkin "minne se maailmankaikkeus laajenee, jos siellä ei ennestään ole ollut mitään". "Mitä tarkoittaa se, ettei ole mitään ja voiko sellaiselle "ei mitään" -alueelle määritellä rajat, ja mitä puolestaan niiden rajojen ulkopuolella on?"

Einstein on yksi ainoita tunnettuja tiedemiehiä, joka näitä kysymyksiä on tarkastellut julkaisuissaan. Hänen mukaansa avaruus on rajaton, mutta äärellinen. Hän esitti myös teorian kolmiulotteisen avaruuden kaarevuudesta neljännessä ulottuvuudessa, mikä teoria antaa pohjan edellisen lauseen mukaiselle väittämälle.

Kolmiulotteinen rajattomuus voi olla äärellistä samalla tavoin kuin rajaton pallon pinta on äärellinen pinta-alaltaan. Sellaistahan eivät kaksiulotteisessa havaintomaailmassa pallon pinnalla elävät laakaoliot koskaan voisi ymmärtää. Jos neljättä ulottuvuutta nimitetään ajaksi, niin "kaarevassa" kolmiulotteisessa avaruudessa tiettyyn suuntaan matkustettaessa palataaan takaisin lähtöpisteeseen, koska on palattu takaisin samaan aikaan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olemme ns. 2013 tietoisuudessamme tunnetun universumin ainoa laji joka osaa kysyä ja aprikoida onko tualla jossain kenties muita,kin kysyjiä ja miksi ihmeessä. Mitähän kysyisimme tai vastaisimme kommunikaatioon kykenevältä vieraslajilta sellaiseen spekulatiivisesti törmättyämme. Ei tule niin yhtikäs mitään yhtään mieleen, mitä WTF ja pam. Tärkein elämä onkin näemmä aina ja vaan edelleen oman päämme sisällä, oman lajimme diipadaapaassa, ja simmottis sit vaan. Turkulaine vastaa enemmän kuin tuhat hullua ehtii kysymään ;D

Onslow Onslow

On täällä kerran käynyt alieneita, mutta erehtyivät tulee Helsinkiin vappuaaton iltana, niin kirjasivat raporttiin, "Ei älyllistä elämää, jatkamme etsintää" :D

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En tiedä kuinka heikäläisten kanssa kommunikoitaisiin, mutta ainakin suomalaisten ensimmäinen kysymys olisi:
"What do you think about Finns?"

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset